Syksy

On vierähtänyt jo pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin blogia. Ei vain ole ollut inspiraatiota kirjoittamiseen. Pelkkiä kuvia en viitsi täällä julkaista, muut foorumit ovat sitä varten. Täällä haluan jakaa ajatuksia työstäni. Inspiraatio on ollut kadoksissa varmasti lähinnä siksi, että kulunut syksy on ollut töiden suhteen raskas. Ei sillä lailla, että töitä olisi ollut liikaa; lyhyelle ajanjaksolle on vain osunut useampi henkisesti raskas tapahtuma.

Taisinpa aiemmin kirjoittaa siitä, kuinka surusidontaan ja surevien kohtaamiseen pitäisi aina osata suhtautua ammattimaisesti, laittaa omat tunteet syrjään. Joskus, jopa useimmiten, se onkin helppoa: jokapäiväisiä työtehtäviä, jotka suoritetaan sen kummemmin ajattelematta ja tunteilematta. Mutta sitten on niitä tapauksia, joihin ei voi olla menemättä syvemmälle. Kun useiden hautajaisten takia kovin tutuksi käynyt asiakas kuolee - suruun, otaksuimme. Kun vanhemmat menettävät lapsen. Kun lapset menettävät äidin. Kun aivan liian nuori ihminen jää leskeksi. Syöpä.

Lyhdyn koristelu: Ronja

Työpäivistä katoaa ilo, kun ajatukset pyörivät näiden toinen toistaan seuraavien tapausten ympärillä. Ei voi olla ajattelematta, että tuo kaikki voi tapahtua kenelle tahansa lähipiirissämme, perheessämme, minulle. Mietimme, mikä tästä ammatista teki niin houkuttelevan. Ei sitä valitessaan tullut ajatelleeksi, että floristinkin työssä vastaan tulee tilanteita, joiden jälkeen on mentävä takahuoneeseen itkemään. Tapahtuuhan sellaista tietysti monissa ammateissa paljon useamminkin, mutta jotenkin sitä kuvitteli valinneensa henkisesti helpon tien. Kaikkea muuta.

Tuollaisen tunnelman vallitessa työpaikalla yrittäjäkin helposti hyytyy kaiken muun suhteen. Uuden ideointi, markkinointi, joulun suunnittelu - se kaikki tuntuu niin kovin turhalta ja tyhjänpäiväiseltä, kun muistelee asiakkaan surun riipimiä kasvoja. Sitä vain odottaa hetkeä, jolloin saa laittaa ovet lukkoon ja lähteä kotiin oman perheensä luo. Yhteisiä hetkiä kotisohvalla ei voi koskaan olla liikaa.

Tällä viikolla kaupalla on kuitenkin ollut jo kevyempi tunnelma. Tupa on ollut täynnä elämää. Meillä on uusi innostunut ja aktiivinen harjoittelija, joka on saanut meidät ryhtymään täydellä teholla jouluvalmisteluihin. Lisäksi tämän viikon ajan joukossamme on ollut kaksi yhdeksäsluokkalaista tyttöä TET-jaksollaan. On pyöritelty palloja sammaleesta, väkerretty kransseja jäkälistä, kävyistä ja syksyn lehdistä, jouluiset nauhat ovat taipuneet lukuisiksi ruseteiksi. Välillä olen tuntenut itseni lähinnä kiertäväksi askartelunohjaajaksi, kun olen kulkenut työpisteeltä toiselle neuvoen ja korjaten, kehuen ja tsempaten, kunkin opetellessa uusia asioita. Ja olenpa itsekin samalla yrittänyt opetella ja kehitellä jotain uutta. Alimmaisessa kuvassa komeilee tuotekehittelyni tulos.

Tytöt pääsivät käsiksi sammaleisiin, tästä se lähtee...

Esimakua Augustan ensimmäisestä joulusta