torstai 7. kesäkuuta 2012

Ruusuilla tanssimisesta...

Kevään viimeinen kukkakaupan sesonki on ohitettu. Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu on perinteisesti ruusujen aikaa. Nyt kun ensimmäistä kertaa vedin ruusushown läpi kukkakauppiaan ominaisuudessa, huomaan että kyseessä on varsin hankala sesonki. Ensin monimutkaisten, pitkälti intuitioon perustuvien laskelmien perusteella, tilaan sadoittain eripituisia ja -värisiä ruusuja ja vielä varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen. Ja ehkä myös jokusen hileellä koristellun, vaikka periaatteessa niitä vastustankin. Varmistan pillien, pussien ja sellofaanirullien, työvoiman, suklaan ja kahvin riittävyyden. Sormet hellinä rapsimme piikit ja vedämme imupinnat jok'ikiseen ruusuun ja joihinkin sormiin. Jollain käsittämättömällä tavalla saamme kaikki ruusut mahtumaan viileisiin tiloihin parhaan mahdollisen säilyvyyden takaamiseksi. Ja koska ruusu on niin tylsä ja tavallinen, ostan vielä punteittain vaikka mitä muita kukkia, jotta olisi tarjota asiakkaille vaihtoehtoja. Käsittelemme nekin ja löydämme vieläpä kaikille kukille jonkun astian esillepanoa varten.

Maanantai-lauantai

Seisomme lukuisien asiakkaiden vierellä lukemattomia pitkiä toveja kylmiön vierellä pohtimassa, minkä värisen (yhden) ruusun sille ylioppilaspojalle voisi ostaa. Käymme läpi kaikki värivaihtoehdot (Ei, sitä sinistä ruusua meillä ei valitettavasti ole), jonka jälkeen asiakas päätyy siihen valkoiseen. "Ei, ei sittenkään, laitetaan kuitenkin se tummanpunainen, jos se on kerran suosituin. Saanko juuri sen kaikkein takimmaisen? Olenko erityisen hankala asiakas?" Ei, et ollenkaan, kaikkihan käyttäytyvät noin. Ruusu saa taas uuden imupinnan, vesipillin ja pääsee eleganttiin sellofaanipussiin hyvän kestävyyden toivotusten kera. Saan siitä jokusen euron rahaa. Kaikkeen vaivaan nähden se on kovin vähän. Koko viikonlopun vettä sataa kuin aisaa ja lämpötila vastaa huhtikuuta. Lauantain odotettu asiakasryntäys jää laimeaksi. Kuka nyt tekisi yhden ruusun takia ylimääräisen pysähdyksen matkalla juhliin ja riskeeraisi hienon kampauksensa juostessaan sateessa autosta kukkakauppaan? Kyllähän se kirjekuori riittää... Toiset ovat hoksanneet, että yksittäispakattuja ruusuja myydään marketeissakin. Sen on voinut ostaa perjantain ruokaostosten yhteydessä. Eikä sen kestävyydelläkään niin väliä ole kun ei se paljon maksakaan.

Tässä vaiheessa lukija varmaan ajattelee, että taidan olla hiukan hullu ja yksinkertainen, kun tällaiseen toivottomaan hommaan ylipäätään ryhdyin. Ehkä epäilet minun olevan aikeissa heittää hanskat naulaan ja pillit pussiin laskettuani montako punttia ruusuja jäi myymättä. Niinhän voisi ollakin, jos ei koulujenpäätösviikkoon olisi mahtunut todella monta positiivistakin asiaa. Saimme sopivasti ennen sesonkia hieman julkisuutta paikallislehdessä ja pääsin kertomaan Vakka-Suomen kansalle, miten lahjat, pullot ja muut esineet voidaan koristella kukilla. Ilahduttavaa oli se, miten runsaasti saimme tilauksia pullo- ja lahjakoristeista. Erityisesti muurarin tyttären sydäntä lämmitti, kun sai tehdä muurauskauhasta pöytäkoristeen. Miten ihanaa! Saimme myös tehdä piristävän erilaisia noutopöytäasetelmia. Takavuosilta on jäänyt mielenpohjalle ankea muisto yo-viikonlopun perjantaista, jolloin tein yön pimeisiin tunteihin asti liukuhihnalta dekoratiivisia asetelmia ruususta ja harsosta lukemattomiin mariskooleihin. Niitä ei tänä vuonna kaivannut kukaan.


Elämme kukkakaupoissa muutoksen aikaa. Sen yksittäisen ruusun voi ostaa vaikka huoltoasemalta, mutta sieltä et voi tilata noutopöytäasetelmaa. Tai jättää muumi-peltirasioita koristeltavaksi. Hän, joka haluaa juhlapöytään jotain sykähdyttävää, joka on enemmän kuin osasi odottaakaan tai hän, joka haluaa antaa lahjan, joka on viimeistä silausta myöten ajatuksella pakattu ja koristeltu, hän tulee kukkakauppaan. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että  ruususesonki muuttuisi luovuuden ja värisilmän juhlaksi, floristin ammattitaidon huippuhetkeksi.


2 kommenttia:

  1. Ihanan samanlaiset ajatukset ruusuviikonlopusta, mutta sä osasit pukea ne myös sanoiksi=) Siis, vaikka olinkin tällä kertaa Bulgarian auringossa, niin muistan kyllä noita tuntemuksia viime vuodelta. Toivottavasti jaksat ja ehdit kirjoitella blogiasi edelleen, sillä mulla on aina hauskaa sitä lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Virpi! Kiva, että kirjoitukseni viihdyttävät. ;) Varmasti yritän löytää säännöllisesti aikaa kirjoittamiseen, tämähän on mulle ihan tarpeellista terapiaa... Vai Bulgariassa, hmmm...

      Poista