Alku

Päätin perustaa oman blogin. En siksi, etteikö minulla olisi muuta tekemistä, vaan lähinnä, koska se ajatus on kiehtonut minua jo kauan. Viime aikoina olen tehnyt muutakin sellaista, jota olen jo kauan suunnitellut, joten miksen siis tekisi vielä tätäkin. Aika näyttää, ehdinkö koskaan kirjoittaa tänne toista kertaa.

Ostin puolisentoista kuukautta sitten kukkakaupan eli ryhdyin yrittäjäksi. Sen jälkeen olen saanut useita kertoja vastata kysymykseen: "Mistä moinen ajatus nyt yhtäkkiä?" Kysymys on äärettömän huono. Ei kai kukaan ryhdy kukkakauppiaaksi hetken mielijohteesta? Ei ainakaan sellainen ihminen kuin minä. Päätin ryhtyä kukkakauppayrittäjäksi 16.11.1998. Silloin olin jo jonkin aikaa työttömänä nuorena ekonomina miettinyt, mitä ihan oikeasti haluaisin työkseni tehdä. Yrittäjäksi ryhtyminen joskus tulevaisuudessa tuntui houkuttelevalta, koska totta puhuen, minusta vaan on kivempaa olla pomo kuin pomotettava. Lisäksi halusin saada Oikean Ammatin, jossa saa hyödyntää kädentaitojaan ja käyttää luovuutta. (Enkä tuolla halua mitenkään vähätellä ekonomikoulutuksen arvoa, se nyt vaan ei ollut mun juttu.) Tuona päivänä menin käymään mynämäkeläisessa kukkakaupassa äidin asialla, noutamaan Mummin syntymäpäiväkukkia. Siellä oli pieni jono, ihmiset noutivat tilauksiaan, ehdin rauhassa katsella ympärilleni. Ja tajusin löytäneeni itselleni ammatin. Minusta tulisi kukkakauppias, kunhan ensin olisin opiskellut asiaankuuluvan ammatin. Seuraavana päivänä soitin Tuorlaan ja kysyin, miten voisin opiskella floristiksi. Minulle vastattiin, että ensin on opiskeltava puutarhatalouden perustutkinto. Seuraavana syksynä aloitin kuuliaisesti puutarhuriopinnot.

Jokainen osaa laskea sen verran, että tuosta on kulunut jokunen vuosi. Floristin paperit sain käteeni vasta viime syksynä. Siinä välillä oli pitkä pätkä elämää. Opiskelua, harjoittelua, kukkia, kukkakauppoja, perheen perustamista, töitä, unelmointia, kukkia ja taas kukkia, suunnitelmia, töitä, töitä, töitä, omakotitalon rakentamista, perennapenkkejä, lapsia, äitiyslomia, kasvamista ihmisenä, ikävää töihin, töitä, floristiopintoja, kukkia, inspiraatioita, ahaa-elämyksiä, itsensä kehittämistä, harjoittelua, epäröintiä, huono-äiti-fiiliksiä, pohdiskelua, suuria suunnitelmia.

Vääjäämättä asiat kuitenkin johtivat toiseen ja nyt olen saavuttanut sen, elämäni pitkäjänteisimmän tavoitteen. Olen kauppiaana siinä samassa liikkeessä, jossa vuosia sitten käydessäni löysin tulevan urani. Tästä alkaa uusi vaihe elämässä. Augustan aika.