Augustat

Tein joidenkin ihmisten mielestä typerästi, kun menin muuttamaan liikkeen nimen omistajanvaihdoksen yhteydessä. Varmasti olisi jollain mittarilla ollut parempi jatkaa vanhalla nimellä. Mutta eikö se olisi ollut vähän sama kuin jos olisin jatkanut liikkeenpitoa mitään muuttamatta hissunkissun, varoen, ettei kukaan vain huomaa edellisen omistajan hävinneen? Eihän sellainen minulle sopinut. Jos on vuosikaudet suunnitellut tulevaa omaa kukkakauppaansa, sen sisustusta, tyyliä, käytännöllisintä järjestystä, graafista ilmettä, maljakoita, ostoslistoja, jouluistutuksia, näyteikkunasomistuksia, kylmiön hyllyjen korkeuksia, tiskialtaan kokoa jne., pitäähän sille kaupalle antaa myös oma nimi! Sellainen, joka tuntuu hyvältä puhelimeen vastatessa.

Nimen keksin vasta aika myöhäisessä vaiheessa. Mutta siitä tulikin sitten hyvä. Kukkahuone Augusta. Kukkahuonetta en sen kummemmin perustele, se vain tuntui paremmalta, nuorekkaammalta, 2010-lukulaisemmalta kuin tavallinen kukkakauppa.

Augustoja on itse asiassa ollut kaksi. Toinen, se jonka kuva nyt komeilee kaupan seinällä, oli Vaarini äiti Augusta Elina. En toki ole häntä koskaan tavannut, tunnet hänet vain sen perusteella, mitä olen kuullut muilta. Jotenkin olen aina pitänyt häntä kovin kiehtovana persoonana. Hänessä oli sitä menneiden naissukupolvien sitkeyttä ja voimaa, millä mentiin läpi uskomattoman vaikeiden aikojen omistaan huolta pitäen. Sen tarkemmin en tässä lähde kertomaan hänen elämästänsä, sillä kaikki tietoni perustuvat kuulopuheisiin oman mielikuvitukseni värittämänä. Meillä kaikilla hänen jälkeläisillään on varmasti ihan oma mielikuvamme Augustasta.

Toinen Augusta oli anoppini sukulaistäti, joka jätti pienen mökkinsä hänelle perinnöksi. Tuohon mökkiin ja sen ympäristöön rakastuin ensisilmäyksellä. Sen seinät, esineet, omenapuut, saunan raput ja navetan ikkunat kertovat lukemattomia tarinoita sille, joka vain osaa kuunnella. Se on paikka jossa sielu lepää. Se on pohjaton inspiraation lähde. Ja sitä paitsi, navetassa lojuu vanhoja puulaatikoita, sinkkiämpäreitä, ikkunanpokia ja ties mitä ihanuuksia vain odottaen, että kukkakauppias tulisi ja pelastaisi...

Näitä kahta naista kiittääkseni ja kunnioitusta osoittaakseni nimesin kauppani Augustaksi. Joskus olin ajatellut antaa Augustan toiseksi nimeksi tyttärelleni, mutta kävikin niin, että hänen kohdallaan minua inspiroi enemmän Astrid Lindgren ja hän sai toiseksi nimekseen Marikki. Nappivalinnaksi osoittautui sekin.