Augustat

Tein joidenkin ihmisten mielestä typerästi, kun menin muuttamaan liikkeen nimen omistajanvaihdoksen yhteydessä. Varmasti olisi jollain mittarilla ollut parempi jatkaa vanhalla nimellä. Mutta eikö se olisi ollut vähän sama kuin jos olisin jatkanut liikkeenpitoa mitään muuttamatta hissunkissun, varoen, ettei kukaan vain huomaa edellisen omistajan hävinneen? Eihän sellainen minulle sopinut. Jos on vuosikaudet suunnitellut tulevaa omaa kukkakauppaansa, sen sisustusta, tyyliä, käytännöllisintä järjestystä, graafista ilmettä, maljakoita, ostoslistoja, jouluistutuksia, näyteikkunasomistuksia, kylmiön hyllyjen korkeuksia, tiskialtaan kokoa jne., pitäähän sille kaupalle antaa myös oma nimi! Sellainen, joka tuntuu hyvältä puhelimeen vastatessa.

Nimen keksin vasta aika myöhäisessä vaiheessa. Mutta siitä tulikin sitten hyvä. Kukkahuone Augusta. Kukkahuonetta en sen kummemmin perustele, se vain tuntui paremmalta, nuorekkaammalta, 2010-lukulaisemmalta kuin tavallinen kukkakauppa.

Augustoja on itse asiassa ollut kaksi. Toinen, se jonka kuva nyt komeilee kaupan seinällä, oli Vaarini äiti Augusta Elina. En toki ole häntä koskaan tavannut, tunnet hänet vain sen perusteella, mitä olen kuullut muilta. Jotenkin olen aina pitänyt häntä kovin kiehtovana persoonana. Hänessä oli sitä menneiden naissukupolvien sitkeyttä ja voimaa, millä mentiin läpi uskomattoman vaikeiden aikojen omistaan huolta pitäen. Sen tarkemmin en tässä lähde kertomaan hänen elämästänsä, sillä kaikki tietoni perustuvat kuulopuheisiin oman mielikuvitukseni värittämänä. Meillä kaikilla hänen jälkeläisillään on varmasti ihan oma mielikuvamme Augustasta.

Toinen Augusta oli anoppini sukulaistäti, joka jätti pienen mökkinsä hänelle perinnöksi. Tuohon mökkiin ja sen ympäristöön rakastuin ensisilmäyksellä. Sen seinät, esineet, omenapuut, saunan raput ja navetan ikkunat kertovat lukemattomia tarinoita sille, joka vain osaa kuunnella. Se on paikka jossa sielu lepää. Se on pohjaton inspiraation lähde. Ja sitä paitsi, navetassa lojuu vanhoja puulaatikoita, sinkkiämpäreitä, ikkunanpokia ja ties mitä ihanuuksia vain odottaen, että kukkakauppias tulisi ja pelastaisi...

Näitä kahta naista kiittääkseni ja kunnioitusta osoittaakseni nimesin kauppani Augustaksi. Joskus olin ajatellut antaa Augustan toiseksi nimeksi tyttärelleni, mutta kävikin niin, että hänen kohdallaan minua inspiroi enemmän Astrid Lindgren ja hän sai toiseksi nimekseen Marikki. Nappivalinnaksi osoittautui sekin.

Alku

Päätin perustaa oman blogin. En siksi, etteikö minulla olisi muuta tekemistä, vaan lähinnä, koska se ajatus on kiehtonut minua jo kauan. Viime aikoina olen tehnyt muutakin sellaista, jota olen jo kauan suunnitellut, joten miksen siis tekisi vielä tätäkin. Aika näyttää, ehdinkö koskaan kirjoittaa tänne toista kertaa.

Ostin puolisentoista kuukautta sitten kukkakaupan eli ryhdyin yrittäjäksi. Sen jälkeen olen saanut useita kertoja vastata kysymykseen: "Mistä moinen ajatus nyt yhtäkkiä?" Kysymys on äärettömän huono. Ei kai kukaan ryhdy kukkakauppiaaksi hetken mielijohteesta? Ei ainakaan sellainen ihminen kuin minä. Päätin ryhtyä kukkakauppayrittäjäksi 16.11.1998. Silloin olin jo jonkin aikaa työttömänä nuorena ekonomina miettinyt, mitä ihan oikeasti haluaisin työkseni tehdä. Yrittäjäksi ryhtyminen joskus tulevaisuudessa tuntui houkuttelevalta, koska totta puhuen, minusta vaan on kivempaa olla pomo kuin pomotettava. Lisäksi halusin saada Oikean Ammatin, jossa saa hyödyntää kädentaitojaan ja käyttää luovuutta. (Enkä tuolla halua mitenkään vähätellä ekonomikoulutuksen arvoa, se nyt vaan ei ollut mun juttu.) Tuona päivänä menin käymään mynämäkeläisessa kukkakaupassa äidin asialla, noutamaan Mummin syntymäpäiväkukkia. Siellä oli pieni jono, ihmiset noutivat tilauksiaan, ehdin rauhassa katsella ympärilleni. Ja tajusin löytäneeni itselleni ammatin. Minusta tulisi kukkakauppias, kunhan ensin olisin opiskellut asiaankuuluvan ammatin. Seuraavana päivänä soitin Tuorlaan ja kysyin, miten voisin opiskella floristiksi. Minulle vastattiin, että ensin on opiskeltava puutarhatalouden perustutkinto. Seuraavana syksynä aloitin kuuliaisesti puutarhuriopinnot.

Jokainen osaa laskea sen verran, että tuosta on kulunut jokunen vuosi. Floristin paperit sain käteeni vasta viime syksynä. Siinä välillä oli pitkä pätkä elämää. Opiskelua, harjoittelua, kukkia, kukkakauppoja, perheen perustamista, töitä, unelmointia, kukkia ja taas kukkia, suunnitelmia, töitä, töitä, töitä, omakotitalon rakentamista, perennapenkkejä, lapsia, äitiyslomia, kasvamista ihmisenä, ikävää töihin, töitä, floristiopintoja, kukkia, inspiraatioita, ahaa-elämyksiä, itsensä kehittämistä, harjoittelua, epäröintiä, huono-äiti-fiiliksiä, pohdiskelua, suuria suunnitelmia.

Vääjäämättä asiat kuitenkin johtivat toiseen ja nyt olen saavuttanut sen, elämäni pitkäjänteisimmän tavoitteen. Olen kauppiaana siinä samassa liikkeessä, jossa vuosia sitten käydessäni löysin tulevan urani. Tästä alkaa uusi vaihe elämässä. Augustan aika.